Kyllä sinne suurkaupunkiin päästyä sai vähän keskittyä siihen ettei lopeta hengittämistä. Mä kun jännitän ajamista. Liekö sitten johtuu siitä että mä oon ajanut niin vähän vajaa vuoden kortillisuuteni aikana, vai oonko mä jotenkin poikkeuslapsi.
Mä itse oon tyyliin järjestämässä bileitä jos oon selvinnyt hengissä kahtakymmentä kilsaa pidemmälle henkilöautolla, samalla kun esimerkiksi avokkini on fiilistellyt radiota tai kuitenkin jotain täysin muuta kuin tarkkaillut vaihteenvaihtotaitojani. "Ai, emmä seurannu miten sä ajoit. Täs hantin puolella on ihan kivaa."
Loppujan lopuksi kaikki menee täydellisesti, jos mä tiedän mihin mä oon menossa. Eksyminen on mun suurimpia pelkoja.
Mä tutkin google mapsit niin huolellisesti kuin osaan ja kyselen neuvoja ihmisiltä jotka tietää reitit, ja silti tuntuu aina että mun tuurilla Turun kyltit muuttuu Helsingin kylteiksi. Ikinä en ole yksin eksynyt, enkä haluakkaan. Vaikka harjaantumistahan se tarjoaisi.
Alussa mainittuun Tampereeseen palaten. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja etsittiin jalkapatikassa kissakahvila Purnauskis. Ihan uus juttu mulle semmonen kahvila jossa pyöri seittemän kissaa ihan vapaana. Siellä niitä sai silitellä ja ihastella jos vaan löysi kiipeilypuiden ja makuupaikkojen uumenista. Kaksi ainakin oli näyteikkunalla nauttimassa auringonpaisteesta.
Ihana kokemushan se oli ja olisin tietty halunnut muutamankin adoptoida koto-Lohjalle.
Mutta viihtyykö ne kissat siellä kahvilassa? Joka päivä monta tuntia päivästä toiseen saa tavata tuntemattomia ihmisiä jotka tulevat sössöttämään ja taputtelemaan, (kyllä, kuulun myös tähän ryhmään) kun yrittää siinä rauhassa nukkua tai hommailla omia kissahommiaan. Sen kai tietää vaan ne kissat ite onko niillä mukavaa vai ei.
Seuraava yö me nukuttiin hienossa hotellissa. Kakskytviis kerrosta. Ihan hienot näkymät ja muutenkin aikamoiset oltavat pieneen kotikaupunkiin tottuneella opiskelijalla.
Mentiin sitten illalla kattomaan extemporena standuppia, ja vielä myöhemmin käytiin ylimmän kerroksen baarissa. "Skybar" oli niin täyteen pungettu, että eihän siellä jaksanut viihtyä. Tuhannen taalan tuiterissa olisi ehkä onnistunut, mutta mä en sitä ollut. Käytiin siis vaan ulkoterassilla ihmettelemässä Tampereen yöllistä maisemaa ja lähettiin suurinpiirtein nukkumaan.
Lauantaina tehtiin vielä kaupunkikierrosta työväenmuseossa ja kaupoilla. Iltapäivällä kotimatka kutsui. Ajoin kotiin, ja mua ei edes pelottanu.
<3 Nscrp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti