Mut kaikelle aikansa ja kaikella rajansa tietysti. Tulee se tietty aika, kun mäkin alan innosta pinkeenä odottamaan kevät- ja kesäpäiviä. Yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa, ekojen auringonpaisteiden esiintymisaikoihin mä herään siihen, että talvi ei ookkaan ikuinen, onneksi.
Valon ja kevääntulon vaikutuksen huomaa kyllä oikeasti.
Mä en tyyliin koskaan puuhaa kotiaskareita koulusta tullessani. Eräänä päivänä kun se aurinko sitten näyttäyty, mä tulin työssäopista ja intouduin jo kotimatkalla avokkini kyydissä ylistämään tunnelmiani ja päätin jämäkästi, että nyt mennään jätskikaupan kautta. Kotona mä jopa sitten tiskasin.
Elämä on elämää vuodenajasta riippumatta. Aika diippiä ja ällöpositiivista, eikö? Senpä takia joskus on ihan jees odottaa sitä kuuluisaa kesää.
<3 Nscrp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti